Janne-Markus Rinkinen
Synnyin rakastavaan perheeseen Heinolassa. Olin vilkas ja omatahtoinen kaveri. Ajauduin hankaliin tilanteisiin. Koulussa tein ikäviä temppuja. Seiskaluokalla aloin polttaa tupakkaa ja käyttää päihteitä. Juovuspäissäni tein tyhmyyksiä ja sain monesti turpaan. Vain kaupasta varastamani viina kiinnosti. Jouduin Lahden oppilaskotiin. Mukaan kuvioihin tuli nopeasti huumeet. Hyvänä varkaana minun oli helppo hankkia rahaa. Oppilaskodista päästyäni käytin paljon alkoholia ja huumeita. Ajauduin rankempiin piireihin. Entisessä elämässäni pelkäsin vain vankilaan joutumista, koska ajattelin joutuvani tappamaan jonkun pieni kokoisuuteni vuoksi. Alussa kaikki oli vilpitöntä hauskanpitoa, mutta jossain vaiheessa homma lähti niin sanotusti lapasesta.
Muutaman vuoden narkkaamisen jälkeen Jumala alkoi kutsua minua. Muistan, kun huumeet taskuissa Jeesus kolkutti sydämelleni: ”Lähde Janne seuraamaan minua”. Ajattelin, että se oli huumeista johtuvaa harhaa. Joulun tienoilla 2003 joimme viskiä ja söimme pillereitä kaveriporukalla. Tuli tappelu. Jäin alakynteen ja kaveri hakkasi minut lahnaksi. Verta tuli kaulasta todella paljon, lyyhistyin maahan. Ajattelin kuolevani. Tapahtui jotain yliluonnollista. Sammunut kaveri heräsi, soitti ambulanssin ja tuli tukkimaan kaulavuodon. Heräsin teho-osastolta. Lähdin vielä käyttämään kipuihin huumeita, mutta en saanut niistä mitään irti. Jokin minussa oli muuttunut. Näin, miten vanhempani kärsivät. Pari kuukautta tapahtuneen jälkeen huusin kämpässäni Jumalaa auttamaan minua nyt heti.
Amfetamiinipussi jäi jääkaappiin ja lähdin etsimään apua. Tapasin kaverin, joka oli päässyt irti alamaailmasta. Hän auttoi minut hoitoon. Hoidossa ollessa Jeesus koputteli taas sydäntäni: ”Janne, lähde seuraamaan minua.” Ajattelin, että enhän mie voi lähteä häntä seuraamaan. Aloin elämään hengellisten periaatteiden mukaan.
Vanhat kostonhimot ja vihat tulivat pintaan, kun minua satutettiin rankasti. Ja taas Jeesus kolkutti sydämeeni tutuilla sanoilla: ”Janne lähde seuraamaan minua”. Ajattelin ääneen: ”No katsotaan, mikä jätkä tää Jeesus oikeen on”. Äidin kanssa olimme puhuneet Pyhästä Hengestä. Lähdin kaverini kanssa uskovien kokoukseen. Katselin, kun siellä puhuttiin kielillä ja ajattelin, että on nää uskovat kyllä ihmeporukkaa. Sain aivan mielettömän rauhan ja anteeksiannon muita ihmisiä sekä itseäni kohtaan. Aloin lukea Raamattua ja toisinaan kävin kokouksissa. Vuoden kuluttua eksyin Suuri Jeesus -tapahtumaan Hervannassa, jossa hyvin innokas puhuja saarnasi valtavalla voitelulla, miten Kristus asuu meissä. Koin, että minun on hypättävä ilmaan. Hyppäsin! Tuntui kuin miljoona volttia sähköä olisi mennyt lävitseni. Ilmassa olo tuntui kestävän monta minuuttia. Se oli mahtavaa! Olin päässyt seitsemänteen taivaaseen tuntien sanoin kuvaamatonta iloa ja rakkautta.
Joka uskoo Jeesukseen, on tekevä hänen tekojaan: laittaa kätensä sairaitten päälle ja he tulevat terveiksi. Kotia päästyä mietin, että tällä voimalla voi varmasti parantaa sairaita. Lähdin parantamaan sairaita Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tajunta alkoi räjähdellä, koska heitä parantui valtavia määriä, kiitos Jumalalle. Mie elän siitä, kun näen omin silmin, miten Jeesuksen rakkaus virtaa ihmisiin muuttaen heidän ajatusmaailmansa Jumalasta. Hän rakastaa myös sinua, halleluja. Tänä päivänä toteutan Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä mennä kaikkeen maailmaan tekemään kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia. Tämä muutos on mahdollista myös sinulle.
