Sauli Jurkkola,
Lähtöasetelmat elämälleni olivat kovin vähäiset. Vanhempani erosivat, kun olin noin 6 v. En kokenut koskaan johdonmukaista hyväksytyksi tulemista. Elin 6-7 -vuotiaasta lähtien täysin ympäröivän maailman vaikutuksille alttiina ilman molempien vanhempien tuomaa huolenpitoa ja ohjausta, puhumattakaan kristillisen elämänkatsomuksen välittämästä rakkaudesta.
Koin elämäni lapsuus- ja nuoruusvuodet niin epävarmoina ja monien ylitsepääsemättömien haasteiden saattamina, että automaattisesti tukeuduin jo varhain, miltei lapsena, alkoholin ym. päihdyttävien ja huumaavien aineiden tuomaan tunnelmaan. Aikuisiällä työpaikat vaihtuivat jatkuvasti alkoholinkäytön vuoksi. Kun Lahdesta ei enää löytynyt työpaikkaa, muutin toiseen kaupunkiin.
Vuonna 1975 useiden itsemurha-ajatusten ja yritysten jälkeen olin päättänyt toteuttaa haaveeni päästä tästä matoisesta maailmasta. Kuljin järven rannalla päätöksenäni hukuttautua riittävän syvään hyiseen veteen. Silloin muistui mieleeni, miten uskovainen tätini oli rukoillut puolestani vanhempieni eron vaiheilla. En ehkä nähnyt häntä sen jälkeen, mutta rukous oli säilynyt alitajunnassani. Olin muutama päivä aiemmin saanut kaupungilla myös lehtisen, jossa lukivat Jeesuksen sanat: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä”. Sydämeeni tunkeutui ajatus, jota olin joskus miettinyt: Ennen kuin tapan itseni, haluan tietää, mikä on totuus.
Täydellisen depression valtaamana Jeesuksen vastavoima alkoi vaikuttaa sydämessäni. Olin 25-vuotias. Aloin nähdä itseni vääryyden kyllästämänä ihmisenä. Koin vetoa syviin vesiin ja samanaikaisesti toistui Kristuksen hiljainen kutsu. Aloin uskoa häneen, halusin uskoa. Totesin: olet tie ja totuus ja elämä. Valheet ovat tuottaneet elämässäni minulle katkeran tappion ja elämäni toisen herran seurassa päättyy tähän. Vaivuin vajavaiseen rukoukseen Jeesuksen Kristuksen edessä ja sain vastaanottaa syntieni anteeksiantamuksen sydänten tuntijalta. Rukoukseni aikoihin yleiskuntoni, terveyteni ja talouteni olivat nolla. En itse jaksanut ryhdistäytyä. Olin pakotettu odottamaan Herraltani jotain kokemani vapautuksen lisäksi. Hän yllätti särkyneen sisimpäni lahjoittamalla minulle Pyhän Hengen. Sain voiman, valtavan Jumalan ”ydinvoiman”, ikään kuin heliumin, minkä varassa nousin elämään. Tunsin ensimmäisen kerran luottamusta, varmuutta siitä, että olen hyvissä käsissä.
Uskoon tultuani 1975 mietin, miksi vasta nyt tulin Jeesuksen luo. Koin, että olin menettänyt liian pitkän ajan kulkiessani tietäni ilman yhteyttä elävään Jumalaan, ilman sisäistä turvallisuudentuntoa, rauhaa, iloa ja toivoa. Uskoontulon myötä pääsin kiinni elämään. Jo vuoden kuluttua olin kunnallisvaaliehdokkaana ja kuuluin vaalilautakuntaan. Työsuhteet pitenivät ja yrittäjänä toimin yli 20 v. Koin myös halua saada teologista koulutusta. Sitä hankin neljästä eri raamattukoulusta/-opistosta. Viimeksi opiskelin Keuruun Iso-Kirja opistossa vuosina 94-97. Pyhä Henki antoi minulle voiman viedä hyvää sanomaa eteenpäin ja auttaa muita. Olen saanut palvella Herraa yli 30 v. ajan maallikkosaarnaajana ja vetäen raamattupiirejä eri yhteyksissä: liike-elämässä, Kan-kodilla ja vuodesta 2001 Lahden Helluntaiseurakunnassa.
”Sillä, niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).
