Nils ”Nisse” Johansson, eläkeläinen, Luoto
Nils ”Nisse” Johansson panosti tulevaisuuteen, laajensi yritystään ja sijoitti siihen rahaa. Kun lama iski, yritys ajautui konkurssiin ja perhe joutui lähtemään kodistaan. Kriisin kautta hän löysi uudelleen uskon Jumalaan.
Perustin puusepänverstaan samoihin aikoihin kun vaimoni Eivor opiskeli hoitoalaa Vaasassa. Meillä oli kolme pientä poikaa. Se oli elämämme parasta aikaa. Meillä meni hyvin, firma menestyi ja sain yhä enemmän töitä. Hankin suuremmat toimitilat ja investoin uusiin koneisiin. Kun Eivor valmistui, saimme neljännen pojan.
Näin jatkui vuoteen 1991. Silloin tuli kriisi. Yrityksellä alkoi mennä huonommin ja huonommin. Lama iski, ja taloudellinen tilanteeni oli todella vaikea. Olin kovan paineen alla. Lähimmät naapurimme olivat kristittyjä. He tulivat toisinaan meille ja antoivat muutaman lantin. Se kosketti minua. Miten he saattoivat olla niin ystävällisiä? Minun oli vaikea ottaa rahaa vastaan, mutta he sanoivat, että se oli Herralta.
Keskellä kriisiä minut kutsuttiin kristilliseen miesteniltaan. Silloin koin ensi kertaa, että uskovilla oli jotain mitä minulla ei ollut. Kaipauksemme johti siihen, että aloimme Eivorin kanssa käydä seurakunnan rukouspiirissä. Pääsimme mukaan porukkaan, ja meidät otettiin lämmöllä ja rakkaudella vastaan. Silloin en vielä ollut tehnyt uskonratkaisua.
Kesäkuussa 1993 firma ajautui konkurssiin. Se oli raskasta, koska siitä joutui kärsimään niin oma perheeni kuin Eivorin suku, joka oli lainojen takaajana. Ennen pitkää jouduimme myymään kotimme, jotta pystyimme maksamaan velkamme. Tuohon aikaan meillä oli kristitty ystävä, joka kävi meillä useita kertoja viikossa ja tuki meitä. Naapureilla oli aina aikaa perheellemme. Se puhutteli minua syvästi.
Rukouspiiriin tuli mies, jolla oli minulle profeetallinen sanoma. Vaikka hän ei tiennyt minusta mitään, hän profetoi, että olen vaikeassa talouskriisissä mutta silti Jumalan silmissä arvokas ja anteeksi saanut. ”Minä, Herra, haluan nostaa sinut pystyyn, sinä tulet olemaan avuksi monille, jotka kokevat samanlaisia vaikeuksia. Minä annan sinulle uusia lauluja, jotka tulevat eheyttämään monia, sinä tulet raivaamaan tietä ylistykselle.”
Se mursi minut. Jeesus kohtasi minut, ja olin aivan hämmennyksissä. Jeesuksesta tuli minulle todellinen. Ystäväni rukouskokouksessa olivat otettuja saamani sanoman tarkkuudesta.
Vaikeat ajat jatkuivat, tuli pankkikriisi ja monivuotinen velkasaneeraus, mutta Jumala oli kanssamme. Perheemme pelastukseksi koitui se että aloimme kääntää katseen pois itsestämme. Vaikka meillä meni taloudellisesti heikosti, aloimme auttaa ja palvella toisia ihmisiä. Se antoi meille iloa ja voimia. Jumalan johdatuksesta perheemme muutti Sisälähetyskodille (Inremissionshemmet), josta tuli kotimme 14 vuodeksi. On suuri ero, kulkeeko kriisin läpi Herran kanssa vai ilman häntä. Minulla on kokemusta molemmista.
Vuonna 2015 koin toisen suuren elämänkriisin. Sappileikkauksen yhteydessä minusta löydettiin hyvin harvinainen syöpä. Jouduin suureen ja vaikeaan leikkaukseen Meilahden sairaalaan Helsinkiin. Siellä sairaalassa maatessani ajattelin: Miksi joudun kokemaan tällaista? Mutta kun leikkaus oli onnellisesti ohi, ajattelin: Miten minä selvisin tästä? Nyt jälkikäteen voin kiitollisena todeta, että selvisin Herran avulla.
Nykyisin koetulokseni ovat puhtaat ja voin hyvin. Elämäni on Herran kädessä, ja laulan ja kiitän häntä siitä että hän on kantanut minut kaiken läpi.
En ole ikinä kieltänyt Jumalan olemassaoloa. Aikaisemmin minulla ei vain ollut aikaa millekään Jumalaan liittyvälle. Ajattelin, että sen aika on myöhemmin elämässä. Tänään toivon, että olisin ottanut hänet tosissani jo paljon aikaisemmin.
