Markku Syrjälä
Lapsuuden kotini oli Lontoossa, joka on monien kulttuurien näköalapaikka. Monet etniset kulttuurit tulivat minulle tutuiksi. Muuttaessamme takaisin Suomeen olin päälle kymmenvuotias. Itse koin olevani suomalainen Englannissa, mutta Suomessa olin melkein englantilainen. Tästä syntyi tietynlainen juurettomuus. Olin kiinnostunut filosofiasta jo teini-ikäisenä. Pohdin ja tutkin olemassaolon mysteereitä. Nietzchen ja Dostojevskin teokset olivat suosikkejani. Aikuisuuden kynnyksellä oman identiteetin löytäminen ja yhteiskuntaan sijoittuminen ammatinvalintoineen johti yhä syvenevään kriisiin ja koin elämän hyvin ahdistavana.
Parikymppisenä etsin aktiivisesti vastauksia elämän tarkoitukseen. Opiskellessani Turussa näin lehdessä ilmoituksen joogakurssista. Siellä opetettiin elämänhallintaa, meditointia ja mielen rauhoittamista hengitysharjoituksilla. Harjoitin niitä ahkerasti ja pian joogasta ja meditaatiosta tuli minulle elämäntapa. Se tuntui auttavan mielen rauhoittajana. Samalla avautui new age -maailma monine variaatioineen. Kun joogaa harjoittaa, seuraa hindulaisuuden perinteitä, vaikka itse ei ajattele sitä ”uskonnollisena”. Tutustuin myös läheisesti toisiin uskontoihin, jolloin ajattelin new agen hengessä, että Jumala löytyy kaikista henkisistä traditioista. Zen-buddhalainen tekemättömyys istumisineen, intiaanien puhdistusrituaalit, muslimien kanssa rukoilu ja ruuanlaitto hare krishna -tyyliin tulivat tutuiksi. Aloin myös vähitellen kouluttautua joogaohjaajaksi.
Moraalista selkärankaa minulta puuttui kuitenkin niin, että elin eräänä kesänä kaksoiselämää seurustellen kahden naisen kanssa samanaikaisesti. Kun totuus lopulta paljastui, tilanne kärjistyi ja valheellinen ja itsekeskeinen elämäntapani kääntyi minua vastaan. Paha olo oli todella sietämätön, enkä tiennyt muuta ratkaisua kuin mennä seurakuntaan, jossa olin käynyt muutaman kerran. Olin saanut kristillisen kasvatuksen ja olin joskus miettinyt, etten täysin pois sulje sitä vaihtoehtoa, että Jeesus voisi olla vastaus kaikkeen etsintääni. Menin alttarille pastorin luo ja sanoin, että haluan antaa elämäni Jeesukselle. Lausuin pelastusrukouksen pastorin kanssa, pyysin Jumalalta syntejäni anteeksi ja sanouduin samalla irti joogasta. Tuntui kuin painava möykky olisi poistunut sisältäni ja sietämätön olotila väistyi.
Koska naissuhteeni olivat solmussa, kesti jonkin aikaa ennen kuin tilanne korjaantui. Vaikeuksia on ollut elämässäni edelleen, mutta ei ylitsepääsemättömiä. Avoimuus ja rehellisyys on paras tapa käsitellä asioita, vaikka joskus on vaikea myöntää olevansa väärässä. Uuden elämän lisäksi olen Jumalan lahjana saanut perustaa uskovan vaimon kanssa viisihenkisen perheen ja valmistua uuteen ammattiin. Olemassa olon tarkoitus ei enää askarruta mieltäni. Aikaisemman eksistentiaalisen ahdistuksen sijaan on tullut luottamus Jumalaan ja elämä Hänen rakkaana lapsenaan.