Mika Hiltunen
Asuin lapsena perheeni kanssa maalla pienessä kirkonkylässä Pohjois-Karjalassa. Me lapset vietimme kesät mummon luona. Hän oli uskovainen ja monesti kävimme mummon kanssa seurakunnassa, jossa kuulin Jeesuksesta, joka rakastaa meitä ja kuoli puolestamme. Kuulin monesti, että mummo rukoili meidän lasten puolesta.
Yläasteella koulun käynti ei kiinnostanut minua ja aloin lintsata koulusta. Perheemme muutti Ruotsiin ollessani 15-v. Aloin kokeilla alkoholia jo nuorena, myöhemmin myös huumeet ja lääkkeet tulivat kuvioihin mukaan – ensin vain kokeiluna mutta nopeasti siitä tuli jokapäiväistä. Yritin lopettaa useasti, mutta se jäi yritykseksi. Vankila ja rikokset astuivat myös elämäni kuvioihin. Aina pidätettynä ollessani halusin elämääni muutosta. Olin tavannut monia uskovia, entisiä alkoholisteja ja huumeiden käyttäjiä, joiden elämä oli muuttunut uskoontulon myötä. Heillä oli työ ja perhe ja heillä meni hyvin joka tavalla. Kadehdin heitä. Kerran olin pidätettynä ja vartija toi minulle Raamatun. Luin sitä ja rukoilin Jumalaa, että minun elämäni muuttuisi, pääsisin vapaaksi huumeista. Koin kuin suuri taakka olisi otettu harteiltani. Vapaaksi päästyäni kävin kerran hengellisessä tilaisuudessa. Kun en löytänyt sieltä ystäviä, usko jäi taustalle ja palasin entisiin piireihin, mutta Jeesus ei jättänyt minua. Kahden vuoden ajan koin Jumalan kutsua, enkä saanut rauhaa. Olin levoton ja minulla oli pelkotiloja. Yritin niitä tukahduttaa huumeita käyttämällä. Veljeni pyysi minua tulemaan kotiinsa Suomeen. Yhtenä yönä en saanut unta ja koin olevani syntinen ja tarvitsevani apua. Rukoilin: ”Jeesus muuta minut ja anna syntini anteeksi.”
Muutin Ruotsista takaisin Suomeen ja aloin käydä seurakunnassa. Löysin uusia ystäviä, rukoilin ja luin Raamattua. Minulla oli valtava into Raamatun ja hengellisen kirjallisuuden lukemiseen. Kävin seurakunnan jokaisessa tilaisuudessa jahalusin kertoa uskostani kaikille. Halu auttaa muita narkomaaneja ja alkoholisteja myös heräsi. Rukoilin, että löytäisin seurakunnasta oman paikkani. Pääsin palvelemaan KAN:lle (Kristillinen Narkomaani ja Alkoholityö). Siellä olin muutamia kuukausia, jonka jälkeen muutin Lahteen. Täällä pääsin myös KAN:n työhön. Pääsin myös mukaan vankilatyöhön kertomaan uskoontulostani.
Tästä kaikesta on nyt kulunut 13 vuotta. Elämäni on täysin muuttunut. Minulla on perhe, johon kuuluu 6-vuotias poika. Hän on reipas ja iloinen ja tuo iloa elämäämme.En olisi koskaan voinut kuvitella elämääni tällaista muutosta, että minulle on perhe ja huolehdin siitä. Vain Jumalan avulla tämä on ollut mahdollista. Opiskelen tällä hetkellä ja vaimoni on tehdastyössä. Elämämme on normaalia arkielämää. Luotamme Jumalan johdatukseen ja hänen apuunsa. Olemme saaneet monia rukousvastauksia. Kun olimme työttömiä, rukoilimme työtä ja Jumala vastasi siihenkin rukoukseen. Sain työskennellä tehtaassa viisi vuotta. Käyn edelleen myös kertomassa vankiloissa elämäni muutoksesta. Kerromme siellä Jeesuksen muuttavasta voimasta. Raamattu sanoo, se joka on Kristuksessa, on uusi luomus ja vanha on kadonnut. Uusi on tullut tilalle.
