Teija ja Mikko Ylimäki, Lapua
Mikolla oli paha olo ja hän alkoi lääkitä itseään alkoholilla, mikä lisäsi tilanteen toivottomuutta. Teija yritti auttaa, mutta kaikki auttamisyritykset päättyivät aina riitelyyn. Tilanne oli toivoton.
Teija: Rakkaustarinamme alkoi vuonna 1998 ollessamme nuoria, 16- ja 18-vuotiaita. Paljon ihania asioita tapahtui: kihlautuminen, pitkä seurustelu, häät ja esikoisen syntymä vuonna 2004. Minä opiskelin yliopisto-opintoja ja Mikko teki vastuullista työtä perheyrityksen työnjohtajana. Molemmilla oli omat vastuut arjessa. Perheeseemme syntyi toinen lapsi ja minä jatkoin kotiäitinä opiskellen siinä ohessa.
Mikko: Paineet ja stressi yrittäjän työssä olivat kovat. Lisäksi tuntui, että kotona vaimo vain nalkutti siitä, kuinka vähän ehdin olla perheen kanssa. Aloin lääkitä pahaa oloa alkoholilla.
Teija: Päällisin puolin kaikki oli hyvin, mutta avioliitossa vedimme kummatkin köyttä vastakkaisiin suuntiin. Oli pahoja riitoja emmekä pystyneet keskustelemaan vaikeista asioista. Vuosi 2009 oli vaikea ja mietimme vakavasti eroamista. Lasten takia päätimme kuitenkin jatkaa. Saimme vielä kaksi lasta lisää.
Mikko: Selkäni oli reistaillut jo pitkään. Kesällä 2013 se meni niin huonoksi, etten päässyt sängystä ylös. Selästä leikattiin iso välilevyn pullistuma. Kuntoutin itseni kuitenkin pian fyysisesti työkuntoiseksi. Vuosia pinnan alla kytenyt työuupumus nousi pintaan, jolloin alkoholin käyttöni lisääntyi ja alkoi ohjata arkeani. Jaksoin päivän työt sillä, että illalla saan juoda – salassa, yksin. Tämä kierre tietenkin lisäsi oman tilanteeni toivottomuutta. Tuntui, ettei elämässä ollut enää mitään järkeä. Olo oli surullinen ja epätoivoinen.
Teija: Keskityin lapsiin ja kodinhoitoon. En osannut auttaa Mikkoa, koska auttamisyritykset päättyivät aina riitelyyn. En myöskään tiennyt, kuinka epätoivoisessa tilanteessa mieheni oli, koska emme pystyneet puhumaan siitä. Pyysin silti, että Mikko hakisi jostain apua.
Mikko: Mietin AA-kerhoa ja muita keinoja auttaa itse itseäni, mutta voimani eivät riittäneet avun hakemiseen. Tutustuin uskovaan ihmiseen, joka kertoi minulle, että Jeesus voi auttaa. Mietin paljon uskonasioita ja luin salaa Raamattua. Joulukuussa 2014 tuli päivä, jolloin olin aivan pohjalla ja päätin antaa elämäni Jeesukselle. Sain syntini anteeksi ja sellaisen rauhan, mitä ei ole koskaan ennen ollut. Jumala vapautti minut myös alkoholiriippuvuudestani.
Teija: Suhtauduin pienellä varauksella Mikon uskoontulemiseen, koska se oli minulle uutta ja outoa. Ajan kuluessa huomasin, että muutos oli kestävä, aito ja todellinen. Sain omin silmin nähdä, kuinka Jeesus parantaa ja auttaa tänäkin päivänä. Näin, että Mikolla oli nyt jotain mitä minulla ei ollut: rauha Jumalan kanssa. Mietin, että jatkanko elämää omin voimin vai annanko Jeesukselle ohjat. Kun postilaatikkoomme tuli kutsu ”Jeesus, minä rakastan sinua” -iltaan, päätin mennä tilaisuuteen ja antaa elämäni Jeesukselle. Siellä sain rukoilla ja pyytää syntini anteeksi. Suuri kivi vierähti sydämeltäni ja tiesin heti, että nyt ollaan oikealla tiellä.
Mikko ja Teija: Olemme saaneet perheenä kasvaa lähemmäksi Jeesusta ja kokea, miten suuri siunaus siinä on, että aviopari pysyy yhdessä, vaikka on vaikeuksia, pettymyksiä ja vääriä tekoja toista kohtaan. Ihmeellisellä tavalla Jeesus korjaa pyytäessämme rikkinäisiä sydämiämme. Kun yrittää omin voimin, niin katkeruus ja kyynisyys ottavat avioliiton vaikeuksissa vallan. Jeesus on tehnyt työtä sydämissämme niin, että olemme saaneet antaa anteeksi toinen toisillemme. Olemme saaneet kokea anteeksiantamisen ihmeen.
